♥Basketball♥

It’s my lifestyle

Jos sanon, että harrastan koripalloa, mikä on ensimmäinen asia joka tulee mieleen?

Pallo. Pelit. Pompotus.

Yhdeksän vuoden harrastamisen jälkeen se ei pyöri enää sen pallon ympärillä vaan alkaa hahmottaa koripalloa eri tavalla. Se ei ole vain pelaamista ja pompotusta. Se on enemmänkin ystäviä joilla on sama päämäärä, turnauksia, joukkueeseen luottamista ja eniten varmasti sitä intohimoa koripalloon.

Koripallo on fyysisesti erittäin vaativa laji. Sitä harrastaneet tietävät sen. Harjoituksiin ei enää tulla vain naureskelemaan ja pelailemaan(Vaikka kyllä me sitäkin tehdään:DD). Nykyään harjoitukset ovat joskus rankkoja, mutta harkkojen jälkeen on ihana olo. Tietää antaneensa kaikkensa. Ja toki koripallostakin löytyy huonoja puolia. Loukkaantumiset, aikaiset herätykset, tappiot, vihollisia saattaa tulla, aina ei pallo mene koriin ja harkat ovat joskus liiankin rankkoja. Jokainen mustelma on muisto jostakin tilanteesta, välillä taistelusta, välillä loukkaantumisesta. Mutta loppujen lopuksi kyse on kuitenkin rakkaudesta koripalloon.

Voittoja tärkeämpiä ovat monet asiat. Joukkuehenki on tärkeämpää kuin yksikään voitto. Jos sitä ei ole, ei myöskään tule voittoja. 

Jos tulet minulta kysymään mitä tulee koripallosta mieleen, vastaan:

Ystäviä, joukkue, intohimo, KaaRo, Korihait, voittoja, tappioita, ELÄMÄNTAPA.

Sanoisin että tähän Kaaron Roiman C-tyttöjen 2011 laatima juttu kertoo totuuden.

Verta ja hikeä. Kyyneleitä ja raivoa. Murtuneita luita, venähtäneitä raajoja ja ensiaputaitoja. Ystäviä ja vihollisia. Voittoja, tappioita, turnauksia ja mitaleja. Huutoja ja haukkumasanoja tuomareille. Tätä kaikkea on ollut meikäläisen koripalloura tämän joukkueen kanssa. Kun meidän joukkue nyt sitten hajoaa, niin sanon vaan että tulee ikävä teitä kaikkia, niin valmentajia kuin pelaajiakin♥

­~KaaRon C-tytöt 2010-2011~

Tässä kuvien avulla selitettynä, mitä koripallo mielestäni on:

Joukkue=Toinen perhe

Peli alkaa kun pallo nousee ilmaan, ja loppuu kun tuomari viheltää viimeisen kerran. Niiden hetkien välisenä aikana kaikki on mahdollista. Hetkeäkään ei kentällä levätä, vaan lepo tapahtuu vaihtopenkillä. Kentällä ollessa painetaa täysillä menemään. Kolhuja tulee, mutta tulkoon.

Taktiikoita.

Kuntopiirejä

Sekoilua ja kannustusta vaihtopenkillä

Loppuverkka, ilman tossuja (:

Nilkka-,ranne- ja polvitukia

Ainaista kenkien sitomista

Loukkaantumisia.

Kiistapalloja.

Sitä itse pelaamista.

Ja niitä koreja :)

Onnistumisen tunteita!

Ja mikä tärkeintä:

Tuntee olevansa elossa!